Pentua harkitsevalle

Etsin kasvateilleni rakastavia koteja, joihin koira muuttaa ensisijaisesti perheenjäseneksi. Harrastamista suosittelen, sillä kokemuksesta voin kertoa sen olevan valtavan hauskaa ja palkitsevaa. Toki irlanninsetteri on varmasti yhtä onnellinen aktiivisen perheen rakastettuna jäsenenä kuin harrastuskaverinakin joten harrastaminen koiran kanssa ei ole suinkaan välttämätöntä.

Ennen pennun hankintaa suosittelen tutustumaan rotuun hyvin: haastattelemaan harrastajia ja kasvattajia sekä käymällä katsomassa rodun edustajia. Halutessasi olet enemmän kuin tervetullut tapaamaan sovitusti myös omia koiriani kotonani tai esimerkiksi lenkillä tai harrastuskehien ja -kenttien laidoilla. Koira elää kotonasi jopa yli 10 vuotta ja siksi on hyvä perehtyä tarkoin siihen, mihin on päänsä pistämässä. ;) Toisia irlanninsetterin vilkkaus ja suuri sosiaalisuus ärsyttää, mutta minut ja monet muut rotu on vienyt täysin mennessään enkä voisi kuvitella elämääni ilman näitä punaturkkeja. ”Punainenkuume” on vaarallinen tauti, eikä siihen ole olemassa kuin yksi lääke: sen oman punaisen hankkiminen.

Irlanninsetteri rakastaa liikkumista ja vapaana juokseminen onkin setterin lempipuuhaa. Aktiivisena rotuna irlanninsetteri ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi, vaan vaatii liikunta ja tekemistä. Mikäli niitä ei ole tarjolla älykkäänä koirana setteri keksii kyllä puuhaa itsekin, mutta aina nuo touhut eivät ole omistajalle niitä mieluisimpia. Ensimmäinen vuosi koiran kanssa, olipa rotu mikä tahansa, on työläin, mutta kun työn jaksaa tehdä kunnolla saa sen hedelmistä nauttia seuraavat vuodet. Aktiivisen elämän vastapainoksi on mielestäni tärkeää, että koira osaa myös rauhoittua. Nuorta vilkasta setteriä täytyy tähän asiaan joskus opettaakin. Silloin kun mitään ei tapahdu on aika huilata eikä touhottaa turhaan, sitten kun mennään ja tehdään niin virtaa piisaa!

Sosiaalisuus on yksi irlanninsetterin mahtavimpia puolia. Irlanninsetteri rakastaa ihmisiä, hellyyden osoituksia ja yhdessä tekemistä. Minulla ei ole omia lapsia, mutta silti ystävieni ja sukulaisteni lapset saavat settereiltäni aina iloisen vastaanoton. Sosiaalisuus näkyy myös muiden koirien kanssa ja setteri onkin erinomainen laumakoira. Jos setteri on pienestä pitäen saanut olla toisten koirien kanssa ja oppinut koirien elekielen lainalaisuudet rähinöitä syntyy ani harvoin. Omat koiramme lenkkeilevät viikoittain ystävieni koirien kanssa ja eri talouksien eri rotuja edustavat narttulaumatkin touhuavat sopuisasti keskenään. Myös reissut ja esim. harrastustapahtumat on helppo toteuttaa, kun ei tarvitse miettiä kuka nyt tulee toimeen kenenkin kanssa. Irlanninsetteri ei sosiaalisuutensa vuoksi sovellu pelkästään pihanperällä pidettäväksi tarhakoiraksi vaan vaatii ja tarvitsee eloa rinta rinnan ihmisen kanssa.

Irlanninsetterin, erityisesti näyttelylinjaa edustavan koiran, turkki vaatii ympärivuotista huoltoa. Huollon määrä riippuu paljon koiran karvanlaadusta sekä mm. lenkkeilymaastoista. Keväällä, kesällä ja syksyllä turkkiin tarttuu metsälenkeiltä risuja ja roskia sekä hiekkaa ja kuraa, joten pesuhuoneessa tulee vietettyä aika ajoin paljon aikaa ja kampaan on tartuttava viikoittain. Talvella, erityisesti nuoskakeleillä, turkkiin tarttuu lumipalloja. Puhdas, takuton, siistitty ja trimmattu turkki on paljon helppohoitoisempi kuin likainen ja takkuinen, joten pesen koiriani kunnolla shampoon ja hoitoaineen kanssa vuoden ajasta riippuen 2 vkon – kuukauden välein ja trimmaan koirat säännöllisesti. Pitkissä tassukarvoissa kantautuu sisälle paljon enemmän hiekkaa ja likaiseen turkkiin jää paljon enemmän varvikkoa ja muita tuliaisia. Hyvin huollettu turkki on ilo niin omistajalleen kuin koirallekin ja pentu kannattaa totuttaa turkin hoitoon aivan pienestä pitäen. Irlanninsetterillä on yleensä kovat kynnet, jotka eivät kulu esimerkiksi asfaltilla kävellessä, joten kynsienleikkaus on hyvä tehdä viikoittain.

Vaikka käytän jalostukseen vain terveitä koiria, aina on kuitenkin pidettävä mielessä sekin tosiasia, että olemme tekemisissä elävien eläimien kanssa. Vaikka terveysriskit olisi pentueen vanhempien kohdalla kuinka pyritty kartoittamaan ja minimoimaan voivat geenit aina yllättää ja pentueessa voi ilmetä jopa sukupolvien takaa tulevia ominaisuuksia tai terveyteen liittyviä seikkoja joita emme olisi toivoneet. Täysin terveitä yksilöitä on kyllä olemassa, mutta kun lähdetään tarkastelemaan isompaa joukkoa ja koiran sukulaisia aina löytyy jotakin. Täysin tervettä sukua ei ole olemassakaan ja toisaalta liian tiukka jalostuksellinen karsinta tuo ongelmia koirien riittävän laajan geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Siksi riskit on jokaisen yhdistelmän kohdalla arvioitava tarkoin ja huolehdittava, etteivät samat sairaudet ainakaan kertautuisi molempien vanhempien suvuissa.  Myös liian läheisten sukulaisten käyttäminen jalostukseen nostaa riskiä suvuissa esiintyvien sairauksien ilmenemiselle ja toisaalta kaventaa geneettistä monimuotoisuutta. Kennelliiton suositus on, että 4-5 sukupolven mukaan laskettu sukusiitosprosentti pysyisi alle 6,25%.